ETENEn julkaisut 2013
ETENE-julkaisuja 37: Aivot ja etiikka - mikä kannustaa toimimaan eettisesti?
ETENE laati vuoden 2011 aikana julkaisun, joka sisältää neuvottelukunnan hyväksymät eettiset suositukset sekä kuvauksen etiikan merkityksestä toiminnan ohjaajana. Se johdatti pohtimaan, miten hyvin todellisuus vastaa suosituksia. Keskustelun tuloksena valmistui vuoden 2012 lopulla raportti etiikan tilasta. Siinä pyritään arvioimaan, miten hyvin suositukset toteutuvat käytännössä. Monessa suhteessa suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto toteuttaa ainakin kohtuullisen hyvin suositusten tavoitteita, mutta puutteitakin on. Tämän jälkeen onkin luontevaa kysyä, mikä saa ihmisen seuraamaan eettisiä tavoitteita. Siihen paneudutaan ETENEn julkaisussa Aivot ja etiikka - mikä kannustaa toimimaan eettisesti?
Aikaisemmista poiketen tämä julkaisu sisältää eri henkilöiden omissa nimissään laatimia kirjoituksia, joiden pohjalta ei ole pyritty muodostamaan neuvottelukunnan näkemystä. Julkaisun sisältöön on kuitenkin osaltaan vaikuttanut neuvottelukunnan kesäseminaari, jossa keskusteltiin nyt käsillä olevista aihepiireistä. Erityisen mielenkiintoisen tästä tekee se, että julkaisun kirjoittajat ovat omilla aloillaan ansioituneita asiantuntijoita, tutkijoita ja opettajia, mukana on muun muassa professorit lääketieteen etiikan, sosiaalietiikan, sosiaalipsykologian ja geriatrian aloilta. Tämä osoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon etiikan muotoutumiseen voidaan vaikuttaa monilla eri tavoilla ja että etiikasta keskusteltaessa mielen tulisi olla avoin erilaisille tieteellisille lähestymistavoille.
ETENE-julkaisuja 41: Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla.
ETENE keskusteli lasten ja nuorten asemasta ja oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa kesäseminaarissaan. ETENE totesi, että pääosin lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutuminen on Suomessa varsin hyvällä tasolla. Erot eri väestöryhmien välillä ovat varsin suuret ja kasvamassa. ETENE totesi julkaisussaan, että lasten oikeuksien sopimus ei näy lasta koskevassa päätöksenteossa. Käytännössä ongelmat näkyvät huoltajuuskiistojen pitkittymisenä, päihdeongelmista kärsivien äitien hoidon puutteina ja ennen kaikkea siinä, ettei kunnioiteta lapsen oikeutta tietää häntä koskevia asioita eikä ymmärretä lapsen oikeuksien ensisijaisuutta. ETENE näki myös köyhien lapsiperheiden määrän kasvamisen isona yhteiskunnallisena ongelmana. ETENE painottaakin julkaisussaan lapsen oikeuden sopimusta ja sen ottamista ohjaamaan päätöksentekoa ja toimintaa kaikilla tasoilla nykyistä vahvemmin.
ETENE painotti lapsuuden suojelua ja varhaista puuttumista lapsen hyvinvointia estäviin tekijöihin sekä aikuisten vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnin rakentamisessa. Lapsen ja perheen kuuleminen, hyvä vuorovaikutus ja aktiivinen puheeksi ottaminen sekä vankka ammattitaito ovat työkaluja, joilla lasten asemaa voidaan parantaa yhteiskunnassamme.
ETENE-julkaisuja 43: Alueellisen yhdenvertaisuuden eettisiä kysymyksiä.
ETENE toteaa tässä julkaisussaan, että Suomessa asuvat ovat eriarvoisessa asemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin suhteen. Miten paljon sitä tarvitsee sietää, vai voiko sitä kompensoida jollakin tavalla, onkin päivän polttava kysymys nostaen vaakakuppiin myös kansalaisen oikeuden itsemääräämiseen. Missä tilanteissa on eettisesti järkevää joustaa tasa-arvoisuuden vaatimuksesta, mikä on alueellisen itsemääräämisen suhde yhdenvertaisuuteen? Erityisen tärkeää on ottaa huomioon kaikista haavoittuvimpien ryhmien tilanne. Kysymys yhdenvertaisuuden toteutumisesta kytkeytyy arkisissa tilanteissa pieniin ja arkisiin asioihin: kuinka monta tuettua taksimatkaa henkilö voi yhteiskunnalta saada ja montako vaippaa vuorokautta kohti. Nämä arjen todelliset tarpeet tulee olla sosiaali- ja terveydenhuollon arvioinnin lähtökohtana.
Keskustelua alueellisen yhdenvertaisuuden kriteereistä tarvitaan päätöksenteon kaikilla tasoilla. ETENEn toteaa kannanotossaan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen ja uudistaminen edellyttävät niiden arvioimista myös alueellisen todellisuuden eikä vain hallintorajojen näkökulmasta. Alueellista yhdenvertaisuutta arvioitaessa tarvitaan yhdessä kehitettyjä kriteereitä, ja arvioinnin on pohjauduttava eriarvoisuuteen liittyvien tekijöiden tutkimukseen. Joskus tarvitaan ns. positiivista diskriminaatioita, joidenkin erityisryhmien erityistukiin. Lähipalveluiden on oltava sellaisia, jotka tukevat turvallista asumista kotona. Palveluiden toteuttamistapoja ja toimintamalleja on aktiivisesti kehitettävä, jotta voidaan minimoida eriarvoisuutta.